—Mihinkä olet matkalla? kysyi siltä Malinen, toivossa, että jos tuo olisi muualle menossa.
Kaikki entiset ominaisuudet oli vielä Turusella säilyneet. Silmät alkoivat mauretellen tarkastella kysyjää päästä jalkoihin ja huulet ne hekkoilivat. Sitäkin se taisi kummastella, kun häneltä niin sivumenevän vieraan tavalla kysyttiin.
—Sinun luonasi tulin käymään, pasahti se.
Asiasta ei Malinen enää kysynyt, kutsuihan kamariinsa.
—Sinä olet leskenä.
—Niin olen, vastasi Malinen otsaansa rypistäen ja ajatteli, että jokohan tuo, juutas, tuli puhemieheksi tarjoutumaan.
—Myötkö sinä maasi?
—Myönhän minä.
—Etkö emäntää ota?
Malinen ei ollut kuulevinaankaan.