—Miten sattuu.
—Minkälainen mies se on se sinun vävysi?
—Mikähän lienee.
—Se olisi ollut mainio mies, jota minä silloin kerran käytin täällä.
Hukkaan se reissu meni.
Malinen ei vastannut mitään, ajatteli vain, että tuon se nyt s——a muisti.
—Sinä sanoit silloin tyttösi olevan aivan tietämättömän miesväestä, vaan eipä se ollutkaan.
Turunen nauraa kähäytti puheensa lopuksi. Malista tämä suututti, ja vaikka hän oli päättänyt olla vastaamatta, ei kumminkaan malttanut, vaan sanoi ynseästi.
—Kukapa ne tietänee?
Hän muuttui yhä jurommaksi, eikä ollut kuullakseenkaan, vaikka Turunen teki esityksiä toisen toisensa perästä.
—Mikä sinulla on? koetti se innostuttaa toveriaan.—Minä jos olisin leskimies, niin sen näkisit, että siinä ei pitkältä tuumailtaisi. Tee nyt kumpi hyvänsä, lähde ottamaan emäntä tai myö maasi. Minä saatan olla apuna kumpaisessakin.