—Onko sille ollut pakko antaa velkaa? alkoi hän jo ensimmäisille juonitella.
—En kai minä ole ensi tahtomisella antanutkaan, puolusti joku. Moneen kertaan kävi kiuhnaamassa ja sanoi teidän käskeneen.
—Minäkö käskenyt! Se on helvetin vale! En kertaakaan. Käypäs hakemassa tänne se juutas…
Aatu ei ollut arvannut mennä niin etäälle, etteivät olisi löytäneet.
Väkinäisesti, kierona sai hänet velkamies tulemaan esille.
—Mitä s——n peliä sinä kuulut käyttäneen velkaa ottaessasi, että minä muka olen käskenyt. Milloinka minä sinua olen käskenyt? Sano!
Mitäpä siihen osasi sanoa.
—Milloinka se on sen kirjan antanut? Näytäpäs.
Velan perijä näytti.
—Tänä viime talvena. Mihinkä sinä ne rahat panit.
Vitkastellen vastata jurautti Aatu, että hän on maksanut toiseen paikkaan.