—Mikäpä se hevosen laittoi?
—Onhan se sitäkin, mutta jos sattuisi tyhjänä palaavia kuormankuljettajia.
—Ei noita ole vielä sattunut.
—Nytpä on tässä yksi mies sinnepäin menossa… Ota sinä tämä tyttö kärryysi, esitteli hän jo siinä samassa Laaran puolesta.
—Otanhan minä, sanoi palautuva mies hiljaisella äänellä.—Puoli markkaa kun maksaa penikulmalta, niin kyyti on kohta valmis.
Partamies ilmoitti kuuluvammin Laaralle miehen vaatimuksen.
—Ei tule ruvetuksi maksamaan, hylkäsi Laara.—Tarvitsee vähät rahansa muuhunkin.
—Ota tuo ilmaiseksi, houkutteli Laaran puolta pitävä mies.—Eihän se yksi henki paina siinä mitään.
—Miksikä se ei paina, väitti toinen vasta.—Otapa itse tuommoinen suuri tytön-mätkä kuormasi päälle, niin tunnet eikö paina.
—No, en minä surisi, jos olisin tyhjällä hevosella palautumassa… Hitto vieköön, kun vielä yksinään! Jos minä olisin, niin ei siinä inteltäisi.