—Tuo isä ukki olisi saatava täältä kamariinsa, kuiskasi Jahvi Pekalle.
—Ei olisi pahempi, jos saataisiin, vaan ei se meihin katso, vaikka 'kontra' pistettäisiin, mutta eipä ole kortteja, sanoi Pekka.
Ei Hemmo kuullut mitään näistä pakinoista, sillä hänen silmänsä ja korvansa vaelsi muualla. Kylän tytöt ihaillen katselivat Hintin uusia kenkiä ja sinnepäin katseli Hemmokin, ei niin paljon kenkiin kuin niiden haltijaan. Tuon huomasi Hintti ja häntä olisi hävettänyt, varsinkin jos olisi tiennyt jonkunkaan tytöistä huomaavan Hemmon häntä katselevan … mutta ei onneksi huomannut, siksi saattoi hän niitä vapaasti näytellä.
Pasanenkin kävellä pokaili Hemmolaan ja oli mielissään, sillä hän oli saanut taas virantoimitusta tietoonsa. Sen muassa Matti oli hänelle ilmoittanut, että Hemmo on kilpakosijana.
Hemmo meni kättelemään naapuriaan ja sitten kertoi:
—Nuoret tässä pyytivät vähän leikkiä, vaan taitavat minua ujostella.
—Vai ujostelee nämä. Mitä ne joutavata: isäntäkin poikamies, sanoi
Pasanen ja nauraa hörötti.
—Niinhän tässä on, nauroi Hemmokin. Ei tule emännät kieltämään. Siivo leikki ei, tuota, pahenna ketään. Vaan ujostelee ne ehkä meitä; tule, naapuri, tänne kamariin.
Varmaan olisi Hemmo suuttunut, jos olisi huomannut minkälaisella irvinaamalla Pekka kuunteli hänen puhettaan emännättömästä talosta ja siivosta leikistä.
Kamarissa Hemmo otti noin vähän mutkittelemalla puheeksi sen, että suostuisiko Pasanen rupeamaan puhemieheksi.