Lauletaanpa, nuoret pojat talon kunniaksi, ettei tulis' tämä talo meille tukalaksi.
* * * * *
Uutena ja varmempana miehenä Hemmo tuli esittämään asiatansa seuraavana aamuna. Hintti ei siitä hämmästynyt, pysyi vain leikillisenä.
—Niillä puisilla kökkyräkärrilläkö me sitten isännän kanssa kirkossa ajeltaisiin, virkkoi hän nauraen.
—Ei niillä, tuota, tänä kevännä teetetään uudet ja hyvät, selitti
Hemmo.
—Vai uudet. Ajettaisiinko niillä seuroissakin?
—En minä ollenkaan pakoita sinua seuroissa käymään, kun vaan suostut … tuota niin … saatan minäkin olla käymättä. Pasanen rupeaa puhemieheksi, ja häät pidetään hyvät.
—Jottako tanssittaisiinkin?
—No, tuota … niin se on, miten sinä tahdot, kun ei hyvin paljon, myönsi Hemmo.
—Hauskaahan tuo voisi olla emäntänä olo.