Kovasti varoitti Hemmolan Hemmo aamusilla poikiaan menemästä mihinkään kylään, vaan pitää olla kuuntelemassa, kun hän lukee sen päiväisen saarnan. Pojat kuuntelivat tai toisin sanoen istuivat jonkun aikaa, mutta jos sattuivat lähtemään käymään tallissa hevosten luona, niin siltä tieltä veivät jalat kylään. Pojat eivät mitenkään olisi jaksaneet kekripäivänä kuunnella lukemista. Ei olisi ollut iltapäivälläkään lupa käydä edes naapurissakaan, mutta siitä huolimatta he menivät.
Iltasilla tulivat nuoremmat pojat, Ima ja Hermanni, aikaisemmin kotia.
Jahvi oli vielä jäänyt kylään.
—Häpeätte vielä tulla iltaselle, kun luvatta ensin kylään mennään, torui Hemmo poikiansa ja missä vielä yksi?
—Sinne jäi, vaan kyllä se sieltä tulee, ilmoittivat pojat.
—Missäs te kävitte?
—Ei kuin Lassilassa.
—Mitä siellä?
—Uutta annakkata katseltiin.
—Onko siellä uusi annakka?
—On, se on vasta ostettu.