—Tokko sinun mieleesi jäi se laulu, jota Lieju-Lassin Matti lauloi?
—En minä muista kuin kaksi ensimäistä siitä laulusta, jota se sanoi laulavansa sillä nuotilla kuin: vuonna kuusikymmentä kuus'.
—Sitäkö, joka alkoi että Anttolaan minä rengiksi meen.
—Niin, joka alkoi näin:
Anttolaan minä rengiksi meen, sieltä minä palkan hyvän saan, kuudelta ylös ajetaan, ruokatunnilla levätä saan.
—Ja olihan siinä vielä toinenkin, että
silloin me pojat laulettiin, kun Anttola housunsa savesi. Anttolan housuja puisteltiin, ja siirappiviiniä maisteltiin.
—Eikö se ole somaa? kysäsi Ima lopetettuaan.
—Somaa on, toisti Hermanni. Vaan eiköhän vielä mennä sinne.
—Mutta jos isä käypi kohta katsomassa.