—Laulapa kylläkin, sanoi Eerikka niminen renkimies. Kahvit se tekee.
—Laula sitä mitä äsken Lassilassakin, sanoi Matti.
—Jo minä olen miettinyt laulaa, mutta en sitä äskeistä.
—Mitäs sitten?
—Muuta.
—No anna tulla vaikka puuta, sanoi Matti.
—Siivotkaa korvanne:
Lassilan muori jos minulla ois',
aikoja oisin jo hukannut pois.
Vienyt oisin sen Viipuriin,
Ryssille vaihtanut tupakkiin.
Vihkon kun Venäjän lehtiä sais',
johan se paljon parempi ois'
kuin kuunnella moista porakkaa,
se vielä kun näyttääpi kapustaa.
—No sillä lailla, sillä lailla! ilakoitsivat toiset. Anna tulla vielä.