—Jos pitäänee minun lähteä, sanoi äiti.
—Elä mene; Hermanni joutaa mennä ja sen pitää mennä.
Hermanni lähti vähän väkinäisesti ja toi mustan kirjavasun, jossa oli yhtä mustia kannettomia ja kannellisia virsikirjoja sekä joku rutistunut "Hunajan Pisara" ja sotkeutunut "Armon Järjestys".
—Tule Lassi, niin veisataan me vanhat miehet yhdestä kirjasta, sanoi
Hemmo selaillessaan virsikirjaa.
Lassi kun oli mökkiläinen, niin piti olla nöyrä. Hän siirtyi lähemmäksi istumaan, pani piippunsa penkille ja sanoi:
—Saattaahan tuohon katsoa, vaan ei kaiketi minulla ole ääntä enemmän kuin lampaalla.
—Onhan sinun pojallasi hyvä ääni.
—Äitiinsä tuosta lienee tullut hyvä-ääninen, eikä minuun.
Isäntä aloitti virren.
Toiset isännät ottivat moneen mieheen vain yhden kirjan, jota yksi piteli, ja toiset siihen tavan vuoksi välistä vilkaisivat.