—Arvaatko, millä asialla minä taas olen? kysyi Matti.
—Etkö liene ajan hauskaksi kylässä, niinkuin muutkin, sanoi Hintti.
—Ei minusta kylän käynti niin haluista ole, kun kylässä onkin aina, ja kun tämä talvirengin toimi loppuu, niin sitten, jos sattuu, vielä useammassakin kylässä … vaan muuta sitä oli, etköhän arvaisi?
—Mitenkäpä minä sinun arvuutoksesi…
—No jos se taas niin muistamatonta lienee, niin vähätpä siitä; minä en paljon väsy enkä vanhene, jos muistavatakin muistutan.
—No sano, sano sitten, kiirehti Hintti.
—Elähän nyt kiirehdi, ethän sinä ennen ole sanonut kiirettä olevan, ja sitähän minä nyt läksin asiakseni tietämään, että onko se samanlaista nyt kuin ennenkin, että malttaa ja odottaa pitäisi?
—Vai aikaa tiedustelemassa sinä olet. Onko sinulta aika joutunut niin jäniksen selkään, mahtaili Hintti.
—En minä ajan puutteesta ole, ja jos olisinkin, niin Kermanniltahan sitä saapi. Sitä minä vain läksin tietämään, että vieläkö minun pitäisi odottaa, vaiko heretä?
—En häntä tiedä.