—Tiedät kai sen sanoa, että olenko minä sama Matti kuin ennen.
—Mikäpäs tuota lienet.
—No miksi et sitten saata sanoa suoraan, että pitääkö minun väistyä syrjään vai miten?—Mitä tuosta tietymättömyydestäkään lähtee, osaat kai sanoa, et niin lapsi ole.
—Hyvinhän sinä nyt oletkin puhetuulella, sanoi Hintti.
—Olenpahan niin parhaiksi. Mitä tuosta tuostakaan tulee? Saapihan tyhjän tekemättä ja nälän ostamatta. Eikähän ihmisellä ole kuin yksi pää, luulisi silloin osaavan päättää jonne kunne päin.
—En minä nyt ymmärrä, enkä joudakaan. Isäntä mahtaa jo kaivata.
—Kovin sinä olet ruvennut tuon isännän käskyille kuuliaiseksi.
—Pitää olla kuuliaisena, kun rahaa on ansaittavana.
—Ei kovin kuuliaisena kannata rahallekaan olla.
—Nuorena ollessa ansaita pitää, päätti vain Hintti.