—Taitaa pitää lähteä, sinä et kuitenkaan anna minulle mitään selvää, sanoi Matti.
—En nyt jouda, kiire on.
—Mene sitten, vaan muistanethan meitäi, kun onni kohtaa teitäi.
—Niin, jos se sattuu kohtaamaan, sanoi Hintti ja meni asioilleen.
Matti viittasi poislähdön merkiksi Pekalle.
—Saatiinko sahrapuita? kysyi Pekka ulos tultua.
—Ei mitään.
—Jottako aivan tyhjä sivaus.
—Niinpä tuli, ja lähtäänhän pois, sanoi alakuloisena Matti.
—Ei, mutta se on kovin iso häpeä meidän miehille, enkä minä malta, minä käyn asianajajana sanomassa sille viimeisen sanan.