—Niin no, olkoonpahan miten hyvänsä, en puhu mitään; vaikka muistetaanhan nuo, sanoi vielä Lassi.
Hemmo meni liedestä sytyttämään piippuansa eikä jatkanut enää siitä asiasta.
—No mitenkä se on sen meidän mökin kontrahdin teko, sanoi Lassi. Sinä olet aikonut lisätä maksuja, niin kyllä kaiketi se pitäisi olla kontrahtikin.
—Saathan sen niinkuin sitä kesällä sanoin, myönsi Hemmo.
—Moneksiko vuodeksi?
—Viideksi.
—Kyllähän tuo on aikaa tuokin, vaan on minusta vähän vähänlainen.
—Jospa siitä siihen mennessä kuoletkin.
—Ei kaiketi sitä tiedä, vaan eihän tuo vara pahentaisi. Minun poikani sanoi, että jos saisin kahdenkaan kymmenen vuoden kontrahdin, niin hän heittäisi renkiyden ja tulisi siihen minulle toveriksi.
—Senpä poikasi vuoksi minä en sitä annakaan.