—Ei sillä ole niin hyvä vahingon syyksi lyödä kuin naskalilla pistää; ja jos lyöt, niin tuolla lestillä väännän otsaasi, että kesken jääpi se kenkä, sanoi leikillään ojentaen Pekka.
—Mitäs minä tämän vasaran kanssa tekisin sillä aikaa?
—Tärköiteleisit siihen naulan nenään.
—Eikös se mene tärköittelemättä? … katso sinä … noin!
—Näkyyhän tuo tuonne soluttautuvan. Mutta mitä sinä tuosta naulan kärestä aina maistat, onko se imelätä?
—Jo se toki on niin imelän luipakkata, ettei kiireessäkään malta olla maistamatta, sanoi suutari ja puraisi ilveellisesti naulan kärkeä.
—Kenenkä akan tai muun tytön kengät ne on, kun niin kiirehdit?
—Tuon nämä on Hemmolan piika Hintin, vai mikä emännöitsijä tuo lienee.
—Itsekö se ne teettää?
—Hemmo nämä käski tehdä.