—Tuolla pitkin tietä, ja jospa pistäytään Hemmolassa. Etkö sinä tiedä, sieltähän on Hemmo poissa.
—Kyllä tiedän, vaan en minä nyt…
—Mikä sinun nyt laiskisti? Minä olisin niin halulla kävellyt.
Matti käänsi puheen toisaanne ja kysyi, oliko suutari tehnyt Pekan kengät?
—Näethän sinä, että ne on jo jalassani. Ja mitä sinä niistä, lähdehän kävelemään.
—Ei, vaan puhuitko sinä siellä kellekään minun tähän pääsemisestäni?
—Enkä puhunut.
—Vaan jos sinä olet puhunut, minä vähän niin pelkään.
—No en ole puhunut suutarille enkä räätälille, en niin puukkohamaran vertaa, päätti Pekka nauraen.
—Olet sinä sanonut, koska naurat.