—Sanopa nyt miten hyväsi, vaan jos hupiset joutavata, niin suutun sinuun iäksi.
Poika vain nauroi ja meni.
Hintti kääntyi muuanne ja huokasi:
—Voih! kun pitää ihmisen olla niin tyhmä, ettei osaa kirjoittaa.
IX.
Matti oli saanut tiedon.
—Vai nyt käymään, ajatteli hän itsekseen kävellen tuvan lattiaa. Vai jo saisi käydä … olen jo käynyt käytäväni, ja sillä hyvä… Nyt se siellä odottaa, vaan odottakoon ja pitäkööt huvinsa, en mene. Olisikohan tuo tietänyt, etten ole enää mikään paljas renki. Se Pekka peeveli, jos se on ilmoittanut…
Kaikkea epäilystään ei hän kerinnyt purkaa, kun pistäytyi esille epäiltäväkin, joka oli Pekka.
—Hyvää illan kellukkata, jos kelpaa, toivotti tämä tultuaan. Yksinäsi sinä täällä vain istut. Eikö lähtä kävellä lopsimaan, siellä on niin lupoisa ilma.
—Missä sitä käveltäisiin?