—Taidatpa olla oikein toimessasi. Etkö liene minullekin vihoin, vaan tunteehan "kampsukin" leikin. Ja yksinäsikö jäät tänne?
—Niin.
—Oletpa vähän joutavissa. Saanko viedä terveisiä, ettet tule?
—Vie vaan, en tule.
Matti jäi istumaan yksinänsä tupaan, ja Pekka alkoi astuksia Hemmolata kohti. Mennessään hän ajatteli, että taitaapa tavara miestä ylpistää, ja vielä minullekin vihansa viskasi.
No jos se alkaa sellaista olla, niin en minäkään hänestä koko miehestä isosti välitä…
Sitten hän pani lauluksi ja lauloi, että kajahteli keväinen ilta:
Henttuni sanoi, elä saakuri jätä,
sillä yhdessä on hauska mennä.
Vai lienenkö mä liian halpa
sun rinnallasi kävelemään.
Iltaseurain pito olisi muuten luonnistanut hyvin hyvästi, mutta kun
Hintti sai Pekalta tietää Matin terveiset niin häneltä iloisuus katosi.
Sen lisäksi Hermanni aina kiusalla muistutti, että entäs se velka.