SAVOLAINEN SOITTAJA
Romaani
Kirj.
KAUPPIS-HEIKKI
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1915.
Heinäjärvi, yksi Pohjois-Savon pienimmistä järvistä, saapi vetensä "taivahan teitä" myöten: lumihiutaleina ja vesipisaroina. Siinä ei ole avarampaa vettä, selkää, ainoastaan kolme lahdelmaa. Eteläisin näistä, Etelälahti, on suurin, ja sen kahden puolen ovat kylän huomattavimmat talot ja niiden pellot. Toinen lahdelma on luodetta, kolmas koillista kohti. Niiden rannoilla ovat kylän niityt.
Koillislahden puoli on korkeampaa maata. Siellä oli ainoastaan yksi pieni talo, järven puoleisella rinteellä. Sitä ympäröi kolmelta puolelta havumetsät. Talon nimi oli Kivimäki. Se näkyi sieltä kaikkiin muihin kylän taloihin, näkyipä Etelälahden päitse menevälle maantiellekin, jos huomasi katsoa, mutta harva sen huomasi, ja vielä harvemmat tiesivät, ketä tuolla talossa asui.
Etelälahden rantatalot olivat suurempia. Pari kolme niistä kuului rikasten kirjoihin. Itäisellä rannalla olevaa Naurisharjua pidettiin rikkaimpana ja sen isäntää, Nevalaista, kyläkunnan viisaimpana.
Siinä maineessa oli ennen pidetty Naurisharjun vastapäätä olevaa Hyttilän taloa ja siinä asuvaa Hyttisten sukua. Sen maine oli kuitenkin viime aikoina kärsinyt, kun viimeksi kuollut isäntä yli kuudenkymmenen ikäisenä leskimiehenä nai nuoren ja köyhän palvelusihmisen. Eihän sellainen naimiskauppa soveltunut sille, joka tahtoi kuulua rikasten ja viisasten kirjoihin. Niin ajatteli moni, ja naapuri Nevalainen oli sanonut sen kihlausaikana Hyttiselle itselleenkin. Mutta tämä oli selittänyt ottavansa, vanha mies, itselleen hoitajan, kun tyttäret olivat jo naimisissa eikä ollut miniätäkään. Naapuri oli tyytynyt selitykseen, vaikkei hän myöntänytkään mitään kauppaa viisaasti tehdyksi, josta ei tullut rahallista voittoa.
Naapuri Nevalainen oli solminut ainoastaan yhden naimiskaupan, mutta se olikin edullinen. Sen sijaan hän oli tehnyt monen monta maankauppaa, ostanut pakkohuutokaupoista ja sitten niitä voitolla myynyt tai vaihtanut. Hän ei ollut kateellinen, vaan toivoi, että parhaat naapurit ja sukulaiset toimisivat samalla tavalla, ja oli valmis heitä neuvoilla ja rahallakin auttamaan. Niinpä hän kymmenisen vuotta aikaisemmin oli puuhannut toisessa kylässä asuvan sisarensa pojan Kivimäen ainoalle tyttärelle mieheksi, joka sitten vanhan Kivimäen isännän kuoltua tuli varsinaiseksi isännäksi. Hän oli toivonut, että sisarenpoika muistaisi tehdyn hyväntyön ja isännäksi päästyään vaihettaisi Kivimäen tilan enolleen karjanlaitumeksi. Mutta siinä suhteessa eivät Nevalaisen suunnitelmat toteutuneet.