— Ovat, vahvisti mestari yhä mahtavampana. — Minä en ole niistä irtauttanut yhtään lastua. Ja katsele sinä joka puolelta, miten palat ja rahkeen reiät ovat säännölliset, aivan kuin oikeissa längissä.
— Niinpähän on, ihasteli setä käännellen länkiä. — Minun pitää saada nämä mukaani, kotijoukoille näytettäväksi… Veerti, kuulehan! Annatko sinä nämä länget minulle, jotta vanha mummosikin näkee, mitä sinä olet oppinut.
Veerti vain höyläsi.
Mestari suhahti jotain sedän korvaan.
— Kuulehan, Veerti! uudisti setä. — Minä annan näistä sinulle 50 penniä. Tule tänne, niin saat heti.
Veertin höylä seisahtui.
— Tule, tule ottamaan, kehoitti mestari. — Onhan meillä puita tehdä toiset.
Veerti tuli ovelle ja otti rahan, jonka setä oli kaivanut kukkarostaan. Setä katseli uudestaankin länkiä ja puheli:
— Nyt näkevät kotijoukot, että minä tein viisaasti, kun annoin sinut oppiin. Länkiä tarvitaan joka talossa.
— Etkö luule Veertin oppivan täällä muutakin! kehahti mestari. — Tulehan käymään viikon kuluttua, silloin saat nähdä kelkan, niin siron, ettet ole ennen nähnyt.