— Minä olen jo opettanut, kehui mestari. — Sinä saat nähdä, että se osaa jo nytkin tehdä.
Mestari raotti tuvan ja kamarin välistä ovea ja hoihkasi:
— Veerti! Tuoppa tänne setäsi nähtäväksi ne pienet länget.
— Mitä se setä niillä, esteli Veerti, joka parhaillaan höyläsi jotain lautaa.
— No, tuohan pois, kiirehti mestari.
Veerti otti höyläpenkin laatikosta vaaksan pituiset länget ja antoi mestarille.
Mestari asetti länget sedän eteen pöydälle ja sanoi mahtavasti:
— Katseleppas näitä. Ne ovat veljesi pojan valmistamat, ja mitäs sanot?
Aappo-setä otti länget käteensä ja nostaen ne aivan nenänsä tasalle katseli niitä niin ihastuneena kuin pieni lapsi jotain harvinaista koristusta.
— Ovatko nämä Veertin tekemät? hän ihmetteli.