Mestarilla ei ollut lapsia, ja vaikka hänen vaimonsa täytyikin olla kuin "hyypiän hävitetyssä kaupungissa", niin oppipoikaa hän säälitteli ja palasteli ehkä liiaksikin. Olivatpa he työssä kotona tai kylässä, valitsi mestari oppilaalle huokeimmat työt ja piti huolen, että, sille annettiin kahvia yhtä usein kuin hänellekin.
Aappo-setä kävi silloin tällöin sivu kulkiessaan tietämässä, miten veljenpoika oppii ja viihtyy. Ensimäisen oppivuoden loppupuolella tuli Aappo-setä tilaamaan hevoselleen länkiä, joiden tekijänä Tarvaisella oli suuri maine, vaikka myllymestarin nimeä hän enimmän suosi.
Aappo-setä oli eläinrakas ja halusi saada länget, jotka sopivat hevosen olkapäihin kuin "valetut". Mutta sellaisia länkiä valmistaessa täytyy ottaa monta lastua, ja että ne tulisivat otetuksi oikeista paikoista, siitä tarvitsi länkimestarin kanssa keskustella. Ja jotta keskustelu kävisi sujuvasti, oli Aappo-setä varannut mukaansa kielenvoidetta, jota he nyt mestarin pienessä kamarissa kahvin seassa maistelivat. Sedän kieli ja mielikin olivat jo aivan herkimmässä vireessä. Hänen pysty nykerö nenänsä melkein hipui mestarin leveätä nenää, kun hän selitti:
— On meillä länkiä, en minä niitä sen vuoksi tarvitse. Mutta kun sinun kehutaan osaavan tehdä länget, jotka eivät hankaa karvaa eivätkä nouse kurkulle, niin minä tulin aivan asiakseni sanomaan, että tee sinä sellaiset länget. Minun hevoselleni sinä et saa tehdä sopimattomia länkiä.
— Olenkos minä ennenkään tehnyt? kysyi mestari maiskutellen huuliaan.
— Et minun hevoselleni. Mutta tuo Hyttilän nuori isäntä sanoi, että sinultakin tulee huonot.
— Niinkö sanoi?
— Niin sanoi.
— Sanokoon. Pitäisikö minun saada käyvät länget, jos joku tuolta tieltä tai lahden takaa huutaa tekemään hevoselleen länget! Tuokoon hevosensa tänne nähtäväksi, niinkuin sinä toit, ja tulkoon tänne huoneeseen sanomaan ja selittämään, niinkuin sinä tulit, ja moittikoon sitten, jos on moittimista.
— Se on oikein, vahvisti Aappo-setä. — Hevonen pitää tuoda nähtäväksi. Minä toin, ja me katsomme vielä uudestaankin sen olkapäät… Mutta opeta sinä minun veljenipoikakin tekemään länkiä.