— Ei täällä ole niin pahaa kuultu, sanoi opettaja.
— Joku kyllä kertoi Anshelmin huudelleen jotain pieksämisestä, mutta ei sitä osattu pitää totena.
— Vai ei osattu pitää totena, kivahti Annastiina.
— Ei taittaisi pitää totena, vaikka köyhän orpolapsi hakattaisiin kappaleiksi. Mutta kyllä minä opetan sille rikkaan kitupiikin perilliselle, kenen lasta hän on piessyt. Jos ei täältä tule apua, niin tulee muualta. Neljä vierastamiestä on katsonut, minkälaiset mustelmat ovat vieläkin poikaraukan takapuolissa. Ei saanut koko yönä nukkuakaan. Kun aina vähän väliin kysyin, koskiko, niin valitti koskevan. Ja siihenkin on kaksi vierastamiestä.
— Onpa se sitten paha asia, sanoi opettaja. — Onko Anshelmi täällä, että toimitetaan oikein virallinen tutkimus tapahtumasta.
— Kyllä se täytyy osata pitää tänne tuomatta, kivahti Annastiina. — Jos ketä sillä lailla piestään, ei se kykene kävelemään. Halolla tuota lienee hakattu.
— En tiedä, kun en joutunut siihen kahakkaan, mutta ehkäpä se selviää.
Opettaja kutsui saapuneita oppilaita kuulusteltavakseen.
— Näittekö Ferdinandin pieksävän Anshelmiä?
— Näimme.