— Millä se pieksi?
— Havurangolla.
— Löydättekö sen rangon?
— Siellä se on havuläjän kupeella.
Kohta juoksutti poika kaivatun oksan.
— Eihän tämä ole halko, sanoi opettaja käännellen oksaa. — Onpahan aikamiehen sormen vahvuinen.
— Onko se sitten ollut tämä? epäili Annastiina. — Mistäpä nämä sen tunteilevat?
— Tämä se on, väitti poika. — Siinä näkyy vieläkin verta.
— No niin! no niin! innostui Annastiina. — Nyt sen kuulitte. Siinä on vertakin! Ei uskota poikaan koskeneen, vaikka on verille asti hakattu.
— Ei se ole Ansun verta, oikaisi oksan noutaja poika. — Veertin nenästä sitä juoksi, kun Ansu siihen aluksi nyrkillään löi.