Kahvileivistä antoi soittaja solahtaa enimmän osan taskuunsa.
Isäntä olisi istuksinut keittiössä pitemmältäkin, mutta soittaja kiirehti kannelle.
— Mennään vain kannelle, myöntyi isäntä.
Palatessaan huomasi soittaja keittiön oven takaa pienen pojan, joka siinä ikävissään olevan näköisenä istui.
— Eikö sinulla ole toveria, kun niin yksin istut? kysyi soittaja.
— Ei ole, kuului surullinen vastaus.
— Missä sinun äitisi on?
— Se on siellä kylällä työssä.
— Entäs isäsi?
— En minä tiedä.