— Mistä kylästä sinä olet?
— Venerannan kylästä.
— No, kyllä minä muistan: Venerannan kylästä Erkki Huovinen. Onko äidilläsi muitakin lapsia.
— On pienempi tyttö.
— Ohhoh, vai on tyttökin.
Isäntä oli noussut kannelle, mutta soittaja lähti kiertelemään alakerran suojia. Hänen huomionsa kiintyi iäkkääseen emäntään, joka parhaillaan kaiveli eväskoriaan. Soittaja istuutui ulommaksi ja piti silmällä emännän ruokapuuhia. Kalakukosta oli pohjapuoli koskematta ja rieskasta melkein puolet tähteenä. Voivakkasen sisällystä ei nähnyt ulommaksi. Soittaja siirtyi lähemmäksi ja aivan kuin leikillään virkahti:
— Onpa teillä makean näköinen kalakukko.
Emäntä naurahti.
— Onhan tässä kalakukon "liisteet" eikä muuta.
Mutta kyllä minä tätä antaisin muillekin, ken vain haluaisi.