— Nooo, veteli Veerti pitkään. — Sille on tuiki helppo kostaa. Se on terve, vankka ukko ja osaa huonetöitä. Otetaan huonetyöhön ja aluksi kivijalan pohjaa laittamaan. Suostutko?
— Suostun sillä puheella, että sinä teet hänen kanssaan sopimuksen ja selität samalla, että sanokoon minua nimeltäni, mutta ei leikilläkään pojakseen. Minä puhuttelen häntä myös nimeltään.
— Se on päätetty asia, sanoi Veerti iloisesti. — Nyt meillä on tiedossa kaksi työmiestä, ja toisia tulee, kun aika joutuu. Niille sinä saat kostaa heidän isäinsä pahat teot siten, että opetat lukemaan ja tekemään työtä.
— Niille kostaminen ei kuulu minulle, sanoi Ville. — Lukemisen opetus on kyllä mieleistä työtä, mutta työntekoa opettaessa tulla monta virhettä. Suon ja saven sotkeminen ensinnäkin ja monta muuta seikkaa sen lisäksi.
— Siihenkin keksitään keino, lohdutteli Veerti. — Minä tiedän sellaisen koulun, jossa näitä asioita opetetaan. Se kestää talven, ja siihen otetaan niitä, jotka ovat vähintäin vuoden tehneet tavallista maatyötä. Ja sinähän olet tehnyt montakin. Ensi talveksi menet sinne… Niin sekin asia on taas päätetty… Nyt mennään pihaan ja nukutaan vähän aikaa… Taisin syödä liika kovasti, kun tuntuu taas vatsan kuvetta vihleksivän.
— Söin minäkin niin lujasti, eikä minun… sanoi Ville. — Jos olisi kysyä, onko näillä asukkailla jotain vatsanväänneroppia.
— Paranee se ilman mitään "roppia", kun vähän aikaa lepään.
He alkoivat kävellä pihaan.
Vuokramies oli odotellut, ja kun näki tulevan, niin meni vastaan.
— Joko löytyi isännälle kartanon paikka?