— Nosta vain, nosta vain! kehoitti Jaakko yhä kiihkeämmin. — Olkoon vanhassa lotiskossaan.
Veerti ei näyttänyt halukkaalta. Parta-Jaakolla oli kova kiire saada tahtonsa toteutumaan.
— Nosta nyt sukkelaan, niin minä teen taas sen…
Poika nosti ihastuneena päätään ja kysyi:
— Senkö sen?
— Sen sen, kun vain et anna äitisi särjettäväksi.
— Milloinka sinä sen teet?
— Iltasella saunassa… nosta, nosta.
Se auttoi. Liepsaus vain, niin Kustaavan poika oli vanhassa kätkyessä. Liittolaiset istuivat paikoillaan, Parta-Jaakon huulet tekivät tyytyväisyyttä osoittavia liikkeitä, ja hänellä oli kova työ pidätellessä naurun posahduksia.
Kohta tuli Heta kantaen ruokaa pöydälle. Hän ei huomannut mitään koko tapahtumasta, vaikka Jaakko samoin kuin Veertikin olivat tavallista hitaampia hyökkäämään pöydän ääreen.