Emäntä Heta tiesi työmiehensä ruokahalun ja kohoten rukkinsa äärestä, sanoi:
— Tule, Veerti, liikuttelemaan kätkyttä, niin minä noudan ruokaa.
Poika lähestyi vastahakoisesti kätkyttä ja kysyi:
— Tuleeko äiti sitten liikuttelemaan, että minä pääsen syömään?
— Kyllä sinä pääset, sanoi Heta ulos mennessään.
Kun ei ruuan hakija heti palannut, alkoi Jaakko käydä rauhattomaksi lavitsalla istuessaan. Kulmat ja huulet myträhtelivät ehtimiseen, ja jopa täytyi nousta kävelemään ympäri tupaa.
— Tuossako se on tuokin, tokaisi hän tullessaan kätkyen lähelle, kurtistaen samalla kulmiaan. — Eikö se omassa "lotiskossaan"…
— Siinähän tuo on, ja sitten on niin raskas liikutella, virkkoi Veerti kenkänsä kärjellä kätkyen jalkaa pukkiloiden.
— Nosta pois! kehoitti Parta-Jaakko. — Mitä se akan pentu siinä.
— En minä, esteli toinen.