— Arvele tuota. Vaikka tuhansia, jos tarvitset.
— En minä tuhansiin asti, vaan viisisataa otan, jos korolla sovitaan.
— Sovitaan niillä. Kun otat siihen yhteen sen Hentiläisen paperin täydestä arvostaan, niin saat puoleksi vuodeksi kahdeksalla korolla. Voitko sanoa nylkyriksi?
— Ei pahasti, jos vaan sovitaan Hentiläisen paperin täysiarvosta.
— Se on selvä paperi. Siirretään sinulle… Jatka tupakkata.
Kuperainen meni laatikolleen ja selaili tyytyväisenä papereitaan. Rantanen sytytti uuden sikarin ja otti hatun käteensä, ettei olisi hakemisessa, jos tulee kiire lähtö.
— Tuossa se on, virkkoi Kuperainen. Joko kirjoitan siirron… voiton ja tappion uhalla?
— Eikä tarvitse kirjoittaa, jos se arvostaan tulee.
— Mutta ei tämä ole siirtämättä sinulle mistään arvosta.
— On se roskapaperin arvosta.