— On siitä muutamat puhuneet, vahvisti Mantunen harmittelematta. En usko verkkoja ottaneen. Luulen että ne ovat tarttuneet laivan potkuriin. Joku kalamies kertoi herrain ajelleen iltamyöhällä hupia siellä Lehtosaaren rannoilla.
— Silloin ovat verkkosi teillä tietymättömillä, sanoi Laulainen. Laivan potkuri on voinut vetää ne perässään keskelle selkää, josta niitä et löydäkään.
— Sepä olisi vahinko, sanoi Mantunen huolestuneena. Niissä oli kaksi aivan uutta verkkoa, viime talvena pitäjällä kutomia.
— Sinun varmaan pitää ahertaa kalastusta elinkeinoksesi, arveli
Laulainen.
— Arvaathan tuon, hyvä ystävä, joka tiedät nämä tulot.
— Kyllä tiedän, mutta olen ajatellut, että jos sinulle maksavat paremmin, kun näkevät että on joukko elätettävänä.
— Eivät näy kaikki ymmärtävän toisen tarpeita. Vielä on kymmenittäin taloja, jotka eivät ole maksaneet kertaakaan.
— Miten sinä raukka tulet joukkoinesi toimeen varsinkin huonojen vuosien aikana? ihmetteli Laulainen.
— Minä toivon Herran pitävän meistäkin huolen, vastasi Mantunen.
— Siinähän se on köyhän lohdutus, mutta eipä se toivo näy aina toteutuvan elämän aikana.