— Minkä nojalla isäntä voipi Annaa arvostella näin huonoksi?
— Minä vähät hänen hyvyydestään ja huonoudestaan, kivahti Kokkonen. Tänne se ei tule, saat uskoa. On sillä siksi näköä ja kokoa, että kyllä sille koulunkäyneenä parempikin herra tarjoutuu ja silloin se ei katso tänne Leppämäelle päinkään. Sanopa onko väärin arvattu.
Laulainen meni aivan noloksi ja yhähteli että saattaisipa niinkin käydä.
— Niin se käypi, vahvisti Kokkonen. Rupea vaan viivyttelemättä kirjoittamaan. En minä sinua kiirehdi, vaan että kirjoitus joutuu lehteen.
— Taitaa olla turha vaiva siitä kirjoittaa, esteli Laulainen.
Viisainta, jos ollaan yrittämättä.
— Sinä olet yhäkin sen Niirasen puolella, epäili ukko.
— En ole erityisesti kenenkään puolella, mutta asia on suoraan sanoin niin, että kaikki sanomalehdet suosivat kansakouluja, eivätkä painata niitä vastustavia kirjoituksia.
— Etköhän vaan petä minua sillä lailla?
— En petä, vakuutti Laulainen. Minä tunnen sen asian. Mieluummin ne ottavat sellaisia kirjoituksia, joissa moititaan kiertäviä kouluja.
— Nytpä kummissa ollaan, jahkaili ukko. Sitten tässä ei auta muu kuin täytyy ruveta käräjänkäyntiin.