— Kyllä minä ymmärsin, että kaikki kolme olette siinä osallisina. Näinhän minä miten innolla Annakin kuunteli esitelmää ja sitten sitä miesten väittelyä.
Emännän havainto oli Laulaiselle hyvin tervetullut, vaan hän tekeytyi välinpitämättömäksi ja virkkoi:
— Onhan se toki keskustelua seurannut, vaan mitäpä hän minun puheestani.
— Opettaja on aivan suotta niin tietämätönnä olevinaan, sanoi emäntä. Kyllä minä ymmärrän koko jutun ja olisin suonut kansakoulunkin tulevan. Mutta ei siitä kannata surra, jos eivät suostuneetkaan. Onhan teillä sievä palkka tästäkin toimesta ja kun ostatte pienen talon taikka torpan, jossa pitää pari palvelijaa ja jos tekee itsekin kesällä työtä, niin ei ole mitään hätää.
Laulainen kuunteli kummastellen emännän juttelua ja kysyi:
— Niinkö emäntä ajattelee, että minä oman etuni vuoksi puhuin tuon kansakoulun puolesta?
— En minä aivan niinkään, vaan että parempihan yhdessä paikassa olisi opettaa. Ja varmaan Annakin sitä ajatteli.
— On kyllä parempi yhdessä paikassa, mutta enhän minä ole uskaltanut sellaista toivoa, vielä vähemmin luulen Annan ajatelleen, että minun siihen pitäisi päästä. Mitä se siitä.
Emäntä naurahti salavihkaa ja virkkoi:
— Mitäkö siitä? Sittenpähän olisi nähtynä.