— Ei minulta tullut luetuksi muuta kuin kuolon ilmoitukset ja avioliittoon kuuluutetut, sanoi emäntä. Poikani niitä luki koko illan ja se minulle jäi mieleen, että ylioppilaita tulee kesä- ja heinäkuun aikana pitämään luentoja näihin syrjäkyliin. Ei siinä mainittu kyläin nimiä, vaan onko opettaja kuullut, tuleeko ne tänne Leppämäen kylälle.
— En minä ole kuullut mitään koko asiasta, vastasi Laulainen. Sitäpä pitää katsoa tarkemmin, kun mennään sinne.
Matkaa kulkiessa otti emäntä puheeksi kouluasian ja virkkoi:
— Ei nämä isännät suostuneet tuohon opettajan ja Niirasen kouluhommaan.
— Eihän se ollut minun hommani, huomautti Laulainen. Isäntä
Niiranenhan sen vaan otti tuossa lopussa puheeksi.
— Vai "tuossa lopussa vaan otti puheeksi", naurahteli emäntä.
Kertoihan minulle Anna, että on teillä ollut siitä ennenkin puhetta.
Laulainen joutui hämille, kun huomasi, ettei asia ole pidettykään salaisuutena.
— Annako sanoi, mitä se sanoi?
— Jopa jouduitte kiinni, vaikka ette luullut minun tietävän, ilkkui emäntä.
— Niin kun luulette minun sitä hommanneen, vaikka enhän minä… koetti Laulainen puolustaa itseään.