— Minullakin oli aikomus pyytää opettajaa meillä käymään, vaikka en vielä ennättänyt sanoa, virkkoi Putkinotkon emäntä.
— Kumpasenko pyynnön minä osannen täyttää, arveli Laulainen.
— Tulkaa meille, pyyteli emäntä. Tämän isännän kotiin osaatte milloin hyvänsä arki-iltoina, mutta meille ei osaa yksinään. Meillä olisi illalla tulleita sanomalehtiä luettavaksi.
— Onpas tuollakin "Eevan tyttärellä" omenansa millä houkuttelee puoleensa, hymähti Kokkonen leikissään.
— Kylläpä ne vetääkin puoleensa, kun en ole viikkokauteen nähnyt sanomalehtiä, tunnusti Laulainen. Hän ei muutenkaan halunnut tänä iltana mennä Kokkosen kotiin, sillä Niiranen olisi sen kuultua ajatellut että kovinpa se mieltyikin tuohon koulunsa suosijaan, kun heti paikalla sinne riensi.
— Jospa minä menen tällä kerralla tämän emännän kotona käymään ja tulen jonakin toisena iltana teille.
— Saman tekevä, sanoi Kokkonen ja heitti hyvästit.
Laulaisella oli ollut ajatus käydä heti Alapihassa, tunnustellakseen Annan ajatusta esitelmästä ja kouluasian myttyyn menosta, mutta sanomalehdetkin vetivät kovasti puoleensa. Niissä oli luultavasti hänen viimeksi lähettämänsä uutiset.
— Oliko niissä lehdissä mitään erityisempää? kysyi hän emännältä.
Hänellä oli salainen toivo, että jos emäntä olisi lukenut yhdenkään noista uutisista.