— Mitenkäs nyt tehdään?
— Eihän niille voi mitään, kun tuo Kokkonen on yllyttämässä, sanoi Niiranen. Menköön nyt näin, vaan kesällä otetaan uudestaan, eikä kutsuta Kokkosta siihen sotkemaan.
— Niin kyllä, sanoi Laulainen, mutta katsahti samassa ympärilleen, että kuuliko tätä muut.
Hän huomasi, ett'ei Niirasen aikomus ollut aivan rehellistä laatua.
— Ei puhuta enempää tässä, sanoi Niiranenkin. Mennään meille.
— Ei minun sovi lähteä niin kiireelle, luulisivat pahastuneen, kieltäytyi Laulainen.
— Niinpä kyllä. Hyvästi sitten vähäksi aikaa.
Laulainen palasi huoneeseen. Vieraat alkoivat lähteä kotiinsa.
Käymään kutsuja tuli kaikilta lähitalojen isänniltä ja emänniltä.
Laulainen kiitteli ja vakuutti käyvänsä, jos ei ennen niin
kesemmällä, kun tulee toisen kerran.
Talo oli kohta tyhjänä vieraista. Ainoastaan isännän veljen emäntä ja
Kokkonen tulivat kammariin.
— Lähde nyt katsomaan, että miltä se minun rypypaikkani näyttää, tulisitko sinä siellä toimeen, sanoi Kokkonen.