— Ei ole sekään ennen kirjoitettu vihko täällä, esteli Laulainen toivossa että Anna kieltäisi.
Mutta Annan huomio oli kiintynyt enemmän tuohon toiseen asiaan ja hän sanoi:
— Vai tulee se esitelmä sanomalehteen. Äiti on siitä kysellyt, vaan eihän sitä osaa oikein kertoa.
— Miten kelvannee lehteen, eihän sitä vielä tiedä, sanoi Laulainen teeskennellen.
— Kelvannee tuo toki, uskoi Niiranen, ja Anna lisäsi:
— Sitten se pitää äidille lukea.
Laulainen lähti hyvin tyytyväisenä Hukkalaan ja otti heti esitelmänsä esille.
Tästä on tehtävä hyvä. Niin hän päätti ja kirjoitti ensimäiseksi puhtaan paperiarkin ylälaitaan uljailla kirjaimilla: "Kansanlasten kasvatuksesta". Samassa hän johtui ajattelemaan, että pitkissä kirjoituksissa on usein kirjoittajan nimi heti päällekirjoituksen alla. Jospa hänkin panee alkuun että "kirjoitti —laine—". Mutta eihän alkuun aseteta näin vajanaista nimeä. Mitähän jos muuttaisi nimensä sanomalehdessä ilmoittamalla Laineeksi. Sehän olisi paljon kauniimpi ja lyhempi kuin tuo Laulainen.
Hän innostui tähän ajatukseen niin, että kirjoitti heti erityiselle paperille näin kuuluvan ilmoituksen:
"Nimeni, joka tähän asti on ollut Wilhelm Laulainen, on tästä aikain
Wilhelm Laine."