— Mitäs kirjaa sinä pyysit?
— Sitä Vihta-Paavon kirjaa. Siinä kuuluu olevan somia runoja.
— Onhan ne hyviä runoja nekin, myönnytti maisteri, mutta parempia ovat Oksasen ja Suonion runot. Pyydä ensikerralla niitä.
— Onko niissä se tupakka-runo? kysyi poika.
— Ei niissä tupakka-runoa ole, mutta muita parempia. Keltä sinä olet kuullut sitä tupakka-runoa?
— Se Särkiniemen vanha isäntä sitä aina laulaa jurritti.
— Osasiko se Särkiniemen vanha isäntä paljonkin runoja?
— Ei se sen pitemmältä kuin että "monta on piippua pilattu karetsia kaivettaissa, mistä on pohja puhkaistuna, mistä laita lohkaistuna" — ja sitten niitä omia tekemiään lauluja, selitti poika iloisena.
— Oliko sillä omiakin laulujaan?
— Ainahan se niitä tekasi "talon tarpeeksi". — Mitenkä niin, "talon tarpeeksi"?