Poika ei huomannut isäänsä, joka koko ajan katsoi merkitsevän tyytymättömästi poikaansa ja kirjaan. Kohta hän nykäsi poikaa tulemaan pois. Oven kiinni mentyä ihasteli maisteri:
— Sepä poika otti mielellään laulukirjan.
— Niin otti poika, mutta…
Pitemmälle ei Laulainen ennättänyt, kun oven lukko alkoi ratista ja poika tuli takaisin alla päin, kirja kädessä.
— Mitä sitten? kysyi maisteri, kun poika ei näyttänyt osaavan sanoa.
— Meillä taitaa olla entinen tällainen kirja, jos antaisitte rahan, puhui poika tuskin kuuluvasti.
— Vai niin. Pitää antaa. Paljonko sinä tahdot?
— Jos 50 penniä.
Vaihtokauppaa tehdessä oli maisterin otsa tyytymättömyyden rypyissä ja pojan poismentyä hän virkkoi:
— Siinä oli toinen samaa lajia.