Laulainen tunsi itsensä niin lamautuneeksi, että heittäytyi sängylle pitkälleen, johon kohta nukkui.
Jonkun ajan perästä hän heräsi oven liikkeestä. Talon poika tuli isänsä ohjaamana huoneeseen.
— Onko se herra valveella? kysyi Vänninen. Nyt tämä poika on käynyt sanoja levittämässä.
Laulainen kävi ilmoittamassa.
Maisteri otti laukustaan laulukirjan ja tuli sitten poikaa puhuttelemaan.
— Aikoivatko tulla?
— Niin sanoivat, että pitää tulla.
— Hyvä sitten. Nythän sinulle on palkka maksettava. Otatko rahan, taikka tällaisen laulukirjan? Tässä on kymmenittäin kauniita lauluja ja vielä kovat kannet.
Pojan suu vetäytyi hyvästä mielestä hymyyn ja virkkoi:
— Kirjan minä otan.