— Ei, hyvä ystävä, meillä ole aikaa viipyä viikkomäärin, kun täytyy tämän viikon aikana kiertää puolet pitäjästä.
— Mikä hiton hoppu teillä on, ihmetteli Juutinen. Minä olen tässä itsekseni ajatellut teidän tulleen tänne hyväin marjamaiden lähelle kesää viettämään, kuten sinä jo ennenkin olet käynyt.
— Kyllähän se olisi hupaista, mutta nyt on aivan toinen tarkoitus, selitti Laulainen. Tämä maisteri Eskola pitää luentoja näissä kylissä ja neuvoo perustamaan lainakirjastoja…
— Syksyllä niitä ennättää perustella, ehätti Juutinen väliin.
— Mutta sitten on vielä toinen tärkeämpi asia. On kehoitettava aikaisiksi varttuneita poikia ja tyttöjä menemään kansanopistoihin. Ne eivät vielä, tunne näitä opistolta yleisesti ja sen vuoksi täytyy kulkea puhumassa ja selittämässä.
— Milloinka sinne opistoon on mentävä?
— Syksyllä.
— Vai syksyllä vasta. Eihän silläkään asialla ole sen kiireempätä, väitti Juutinen.
— On sillä, selitti Laulainen. Ei ne vanhemmat ihmiset, joista nuorten pääsy riippuu, ennätä vähässä ajassa ajatella eikä kuulostella tarkemmin, minkälainen se opisto on, ansaitseeko sinne lähettää, eli ei.
— Jopahan siihen hyvinkin pitkä ajatusaika tarvitaan, piti Juutinen puoliansa. Jos vaan voit vakuuttaa että siellä neuvotaan nuoria Jumalan pelkoon ja muuhun hyvään, niin aivan näillä puheilla on minun pojalla lupa mennä jo ensi syksynä, jos vaan itse haluaa ja muuten oppinsa puolesta kelvannee.