— Arvasinpahan minä. Jopa on sieltä pitäjästä löytynyt kytkyt, joka vetää luokseen.
— Nyt olette ereyksessä, selvisi Laulainen viimein puoliansa pitämään. Ei minua mitkään sellaiset siteet pitele. Se on aivan vakava asia. Siellä on näet kansakoulun perustamispuuha ja siitä ei tule mitään tänä vuotena, jos en ole aivan paikan päällä niitä kehoittelemassa.
— Uskotaankohan me tuota juttua, nauroi Juutinen. Mitä punastumisen syytä siinä olisi ollut?
— Enkä minä tuollaisesta asiasta punastuisi, jos se totta olisi, selitteli Laulainen. Siitähän se seuraa, kun on aivan tietymätön kaikesta ja sittenkin epäillään.
— Aikapahan näyttää, kuka meistä on oikeassa, sanoi Juutinen. Mutta jos se kansakoulujuttu on totta, niin sinä olet hullu, kun itsellesi kuoppaa kaivat.
— Mitenkä minä siinä itselleni kuoppaa kaivan? kysyi Laulainen ihmetellen.
— Kyllä viimein näet, kunhan puuhaat kansakouluja, puhui Juutinen pudistellen päätänsä.
— Mitä minä siitä näkisin? kyseli Laulainen. En ymmärrä niistä olevan itselleni mitään vahinkoa.
— Ei saata siellä olla, mutta olisithan vielä täällä meidän pitäjässä opettajana. Mennä talvena jo kieltäytyivät ottamasta tähänkin kylään kiertävätä koulua, kun näet on kansakoulu.
— Niinkö tekivät, ihmetteli Laulainen. Mutta saapiko opettaja olla ne viikot vapaana?