— Ei toki, nauroi Juutinen katkerasti. Ne ajetaan sitä useammiksi viikoiksi tuonne pitäjän perukoille, joissa ei ole vielä kansakouluja.
— Vai niin se täällä menee, ihmetteli Laulainen. Sen minä olen kyllä käsittänyt, että nämä jolloinkin lakkaavat, mutta että ne jo nyt saisivat lähteä pakenemaan kuin muinaiset alkuasukkaat voimakkaampien tieltä, sitä en ole ennen ymmärtänyt.
— Nytpä ymmärrät ja saat olla varuillasi.
— Onpa minulla toivossa pelastuskeino, sanoi Laulainen iloisena.
— Mikä keino?
— Minä ehkä pääsen siihen kansakouluun väliaikaiseksi opettajaksi.
Juutinen ei siitä tiedosta yhtään ihastunut, vaan virkkoi moittien:
— Onko tuo oikea pelastuskeino, siirtyä toiselle puolelle entisten virkatoveriensa ahdistajaksi?
— Tuleehan siihen joku toinen, jos en minä, puolusteli Laulainen aikomustaan.
— Tulkoon toinen, sanoi Juutinen alkaen kiihtyä. En minä vaan sinuna sitä tekisi, vaan taisteleisin kynsin, hampain vastaan.