* * * * *
Oli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkät kankaat olivat valkenemaan osoitteena äidin ja Liisan ahkeruudesta. Pari lihavaa, hienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä, tepastelivat edestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat ja kuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niin hauskalta ja iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti.
Silloin astui papinrouva veräjästä pihalle.
"Mikä nyt on hätänä, rakas lapsi?" kysyi hän säälivästi,
"Velli pääsi palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "ja kaikki olivat niin vihaiset minulle. Äiti sanoi, että tuli suuri vahinko, kun ruoka pilaantui, pojat ilkkuivat ja Tiina sylkäsi vellin suustaan ja isä …. sanoi, että se oli puutarhan syy. Mutta ei se sen syy ollut. Täytyihän minun tietystikin kaivaa multa pehmeäksi raparperin ja ruohosipulin ympäriltä, kun minut oli jätetty kotiin päivällistä laittamaan. Mutta minä juoksin alinomaan tupaan hämmentämään pataa. Vaan sitten en huomannutkaan, että Tiina meni sisään ja että se pikku ilkimys työnsi koko hellan täyteen puita, niin että velli paloi pohjaan. Kun on kädet täynnä … eikä Tiina tee koko päivänä muuta kuin pahaa. Mutta minä en tahtonut kannella isälle, sillä silloin Tiina olisi saanut selkäänsä."
"Se oli hyvin tehty, Liisa, Tiinahan on vielä niin pieni ja ymmärtämätön. Älä itke enää. Minä opetan sinua keittämään velliä niin, ettei se koskaan pala pohjaan."
Liisa pyyhki kiireesti kyyneleensä. Hän uskoi papinrouvan voivan tehdä mitä tahansa ja katseli häntä suurella luottamuksella.
"Milloin teillä ensi kerta keitetään puuroa tai velliä?" kysyi rouva.
"Lauantaina", vastasi Liisa.
Rouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen puulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän lähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli käytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi voilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei sen taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet työhön, tuli papinrouva Tervolaan. Hän voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani sen puolilleen vettä ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispilöitiin ohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä.