Sinullahan on tainnut jo olla niin monta pientä, että tuntenet ne asiat, siltä ainakin näyttää.
Ei toki! Ane Maria loi häneen kumman katseen. Ei minulla ole pieniä — enkä koskaan saakaan.
Oliko tuo tarkoitettu kuin merkiksi, kuin salaiseksi vihjaukseksi? Tarkoittiko Ane Maria tuolla, ettei hänen kanssaan tarvinnut pelätä seurauksia? Ane Marian posket paloivat, hän ei enää itkenyt, mutta oli kovin tungetteleva. Kuitenkin kaikitenkin taisi saada Edevartin päästään pyörälle, koska tämä sanoi: En ole aikonut antaa hänelle mitään, saa olla minun puolestani rauhassa.
Edevart tuli jahtiin äreällä tuulella. Ragna oli tehnyt voitavansa, mutta ei osannut olla mieliksi. Kävi selville, että tyttö oli edellisenä päivänä ostanut kauppiaasta kaikkea kamaa, hänellä oli oikein kaupungista tuotettu ostopaita, jossa oli kauluksessa kirjauksia. Mihin oli joutunut se, jossa oli ollut sarvinappi? Mene sitten vielä lähettämään häntä kauppiaaseen kymmenen talarin seteli taskussa!
Miksi et itsekin ota lautasta ja rupea syömään?
En minä — haukkasin jo odotellessani, kun sinä viivyit niin kauan.
Siitä Edevart ei tullut suinkaan lempeämmälle tuulelle. Tuo oli kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä. No niin, hänhän oli kotipaikoilla, ei häntä täällä teititelty, hän oli, kylän nuoren väen lapsuudentoveri, mutta ei hän silti suinkaan enää ollut heidän vertaisensa, muista se! hän tuumi itsekseen.
Edevart aterioi äänetönnä käyttäen kaikkia sellaisia hienouksia kuin veistä ja haarukkaa, joita oli oppinut käsittelemään Knoffin pöydässä. Saisi olla vettä pöydässä, hän huomautti.
Lähden paikalla hakemaan! Ja samassa Ragna jo pyörähti tiehensä.
Edevart olisi voinut hänet pysäyttää, eihän häntä ollenkaan janottanut, mutta hän antoi kuin antoikin tytön juosta. Tämä tuli samassa takaisin ojentaen sitä pitkää, kaitaa peltiastiaa, joka tavallisesti aina riippui nuorassa vesitynnyrin tapista. Edevart otti kyllä veden vastaan, se on totta, mutta ei malttanut olla toista vieläkin hiukan opettamatta; hän nousi ottamaan seinäkaapista juomalasin ja täytti sen, minkä jälkeen antoi ääneti peltiastian takaisin. Ragna käsitti kyllä, että hänen oli ripustettava se vanhalle paikalleen tynnyrintappiin, ja läksi tiehensä. Saman tien hän jäi kannelle.