Hän kysäisi Edevartilta: Etkö aiokaan lähteä kotiisi panemaan kaikkea kuntoon?
Kyllä lähden, vastasi Edevart.
Mutta meni päiviä, viikkoja vieri, eikä Edevart vieläkään lähtenyt. Hän ei hievahtanut paikaltaan. Kävihän elämä laatuun näinkin; hän sai Pauline siskolta kotoa rahoja sitä mukaa kuin tämä sai myydyksi vastalähetetyt tavarat, joten Edevart saattoi ostaa Knoffilta ruokatavaroita ja elää edelleen.
Jonkin ajan kuluttua Lovise Magrete jälleen uteli: Etkö aio lähteä liikkeelle?
Kyllä lähden.
Jo sinun sietääkin lähteä, sillä ei ole enää liikoja aikoja jäljellä.
Mitä? Onko sinulla jo matkalippu?
Matkalippuko? En ollut aikonut palata takaisin Amerikkaan, olin aikonut jäädä tänne.
Niin minäkin ajattelin, sanoi Edevart synkästi.
Niin, mutta minä en jaksa olla täällä enää kauempaa, ei puhuta siitä. Täytyy siis yrittää takaisin Amerikkaan. Johonkin paikkaan sinne, minne vain, ehkä Länsivaltioihin.