"Minusta on samantekevää, minne mennään. Minä kyllä teen työni."
Hän seisoi hetkisen katsellen minua ja tuumiskellen.
"Ette ole purjehtinut ennen?" kysyi hän.
"En. Mutta kuten sanoin, pankaa minut työhön ja minä teen sen. Olen tottunut kaikenlaiseen hommaan."
Hän tuumiskeli jälleen. Minä olin jo saanut päähäni ajatuksen, että halusin lähteä mukaan, ja minua alkoi pelottaa, että minut ajettaisiin maihin jälleen.
"Mitä arvelette asiasta, kapteeni?" kysyin vihdoin. "Minä voin tosiaankin tehdä, olipa se sitten mitä tahansa. Mitäpä sanoinkaan! Olisin kehno mies, jollen tekisi enempää kuin juuri sen, mikä on annettu tehtäväkseni. Voin ottaa kaksi vahtivuoroa perätysten, jos tarvitaan. Se tekee minulle hyvää ja minä kyllä kestän sen."
"No niin, saahan tuota koettaa", sanoi hän. "Jollei se suju, niin voimmehan erota Englannissa."
"Tietysti!" vastasin iloissani. Ja minä toistin vielä kerran, että voimme erota Englannissa, jollei se sujuisi. Sitten hän pani minut työhön.
Ulkona vuonolla suoristausin kerran seisomaan, märkänä kuumeesta ja voipumuksesta, katselin maata kohti ja sanoin tällä kertaa jäähyväiset kaupungille, Kristianialle, missä tulet loistivat kirkkaina joka kodista.