Minua? Jos minä jotakin maailmassa vihasin, niin juuri nukkumaan menoa ennen kahtatoista yöllä.
Niin, siinäpä sen näitte! Senpä vuoksi hänkin teki tämän kävelymatkan iltaisin, kun hän ei mitään laiminlyönyt sen takia; hän asui P. Olavin torin varrella…
"Ylajali!" huudahdin.
"Mitä sanoitte?"
"Sanoin vain: Ylajali… No niin, jatkakaa!"
Hän asui P. Olavin torin varrella, melkein yksin, äitinsä kanssa, jonka kanssa ei voinut keskustella, sillä hän oli kuuro. Oliko siinä sitten niin ihmeellistä, että hän mielellään oli hiukan ulkona?
Ei, ei ollenkaan! vastasin.
No niin, entä sitten? Kuulin hänen äänestään, että hän hymyili.
Eikö hänellä ollut sisarkin?
Kyllä, vanhempi sisar — mistä minä muuten sen tiesin? — Mutta hän oli matkustanut Hampuriin.