"Te ette ammu enää? Aesopus on jälillä metsässä, se ajaa jänistä."
Minä sanoin:
"Menkää ja ampukaa se minulle."
Kului joku päivä, herra Mack tuli luokseni, hän näytti onttosilmäiseltä, kasvonsa olivat harmaat. Minä ajattelin: Näenköhän minä ihmissieluihin vai enkö näe? Empä tiedä.
Herra Mack puhui vieremästä, turman tapauksesta. Onnettomuus se oli, surkea sattuma, minä en ole syypää siihen.
Minä sanoin:
"Jos joku tahtoi, maksoi mitä maksoi, erottaa Eevan ja minut toisistamme, niin hän onnistui. Kirotkoon häntä Jumala."
Herra Mack luihuili epäluuloisesti minuun. Hän mutisi jotain komeista hautajaisista, ei oltu kitsasteltu.
Minä ihmettelin hänen mainiota notkeuttaan.
Hän ei tahtonut korvausta veneestä, jonka vieremäni oli särkenyt.