Mutta hän ei ampunut huonosti, hän ei ampunut milloinkaan päin honkiin, hän oli vain ärsyttänyt minua.
"No, kostakaa sitten, saatanalla!" huusi hän.
"Kun aikani tulee", sanoin minä ja purin hammasta.
Seisoimme vastakkain ja katsoimme toisiamme, yhtäkkiä keikauttaa Glahn olkapäitään ja huutaa minulle: "Raukka!" Miksi pitikin hänen sanoa minua raukaksi? Nostin pyssyn silmälle, tähtäsin keskelle hänen naamaansa ja laukaisin.
Edestä syömätön löytyy…
* * * * *
Mutta nyt ei Glahnin suvun tarvitse enää haeskella tätä miestä, minua kiusottaa aina nähdä lehdissä tuota hölmöä ilmoitusta suuresta korvauksesta sille, joka voi antaa tietoja kuolleesta. Tuomas Glahn kuoli tapaturmasta, harhalaukauksesta metsästysretkellä Indiassa. Oikeus kätki hänen nimensä ja kuolemansa asiallisiin pöytäkirjoihin, ja näissä pöytäkirjoissa sanotaan, että hän on kuollut, uskokaa minua, ja vieläpä että hän kuoli harhalaukauksesta.